En saanut unta, liikaa ajatuksia. Olen kaivannut musiikkia ja kirjoittamista, mutta koskaan niille ei riitä aikaa. Unettomat yöt, nehän on täynnä aikaa. Tehokkuutta, ei kannata käyttää yötä hukkaan. En ymmärrä niitä, jotka kauhistelevat, kuinka paljon elämästä kuluu nukkumiseen. Uni on yksi niistä asioista, joista en ole valmis luopumaan. Paitsi lapsen vuoksi, se nyt on selvä.
Mitä ajatuksia? Mietin tulevaisuutta, lähellä ja kaukana. Katastrofiajattelu on minulle tyypillistä, ja mikäs sille suotuisampi kasvuympäristö kuin uneton yö. Ajatukset ovat vaarallisimpia korvien välissä. Kirjoitin päiväkirjaa viitisentoista vuotta, pariuduttuani se jäi. Ajankäytön priorisointi, se on keskiluokkaisen elämän haastavimpia tehtäviä. Päätin alkaa kirjoittaa taas.
Musiikki, jotenkin sekin on jäänyt. Nautin eilen siivotessani kuunnellen pitkästä aikaa levyjäni. Siivoaminen on aliarvostettua, mielestäni terapeuttista. Nyt huomaan jo huolestuvani seuraavasta yöstä, saanko unta. Ricky-Tick Big Band ja Tolu tai Bo Kaspers Orkester ja Cif voisivat rauhoittaa. Palaan vielä sänkyyn, jospa uni yllättäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti