Viime aikoina mieleni on tehnyt käydä siilipuolustukseen. Käpertyä kippuraan piikit pystyssä. Ainoa mitä ympäristöstä haluaisin ja tarvitsisin viereeni olisi puolisoni.
Tunnen oloni päivä päivältä kykenemättömämmäksi vastaamaan työelämän absurdeihin ja epäinhimillisiin vaatimuksiin. Koen asetettujen tavoitteiden ja päämäärien lipuvan koko ajan kauemmas. Minä en pysty tähän. Enkä tosi asiassa ymmärrä, kuinka kukaan pystyy. Seuraan epäuskoisena kollegojani ja toisaalta tiedän itsekin esittäväni hyvinvoivaa ja iloista. Ehkä kaikki muutkin tekevät niin. Heikkoutta ei saa näyttää. Jos niin erehtyy tekemään, niin ennen poistumista näyttämöltä on vähintäänkin naurahdettava loppukevennykseksi: äh, liioittelin vaan, enhän minä oikeasti.
Mutta mitkä ovat vaihtoehtoni? Tuntuu aivan helvetin pahalta, että joutuisin vaihtamaan alaa - en siksi, että kokisin valinneeni itselleni sopimattoman ammatin. Olen työssäni hyvä, olen kiinnostunut ja motivoitunut siitä, alallani on hyvä työllisyystilanne, palkka ei ole matalimmasta päästä (joskin vaatimustasoon nähden kohtuuttoman pieni) ja etenemismahdollisuuksiakin on. Mutta tämä kaikki kaatuu sen alle, että työnantajan ja lainsäätäjän asettamat toimintaedellytykset ja työskentelymahdollisuudet eivät kohtaa ihmisen rajallisuuden kanssa.
Taloudellisen tiedotustoimiston eli suomalaisen teollisuuden ja elinkeinoelämän tiedotustoimiston mukaan kaikissa ammateissa tarvitaan nykyään ja tulevaisuudessa...
...yhteistyötaitoja
...tietoteknistä osaamista
...kielitaitoa
...esiintymistaitoja
...jatkuvaa oman osaamisen kehittämistä
...luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä
...joustavuutta ja pitkäjänteisyyttä
...oma-aloitteisuutta ja nopeaa omaksumiskykyä
...rohkeutta kohdata muutoksia.
Tämän kaiken voisi tiivistää sanoihin: Ole täydellinen versio ihmisestä. Lista on musertava. En pysty enää vastaanottamaan yhtään uutta, absurdia vaatimusta. Tuijotan katse tyhjänä työhuoneen ikkunasta ulos. Tunnen olevani umpikujassa. Ei olisi koskaan pitänyt kouluttautua tähän ammattiin. Se oli puoli itsemurhaa. En suosittele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti