Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, kuinka ihminen elää aistiensa kautta, aistiensa varassa. Yksi mielestäni hyvä esimerkki siitä on seksuaalinen kiihottuminen ja kauneuden määritteleminen. Miten voidaan selittää se, että jokin tietty kohta ja muoto ihmiskehossa herättää toisen seksuaalisesti? Sehän on lihaa, luuta ja rasvaa. Ihminen on eläin. Erittäin monimutkainen ja kiinnostava eläin. Miksi tietynlainen viiva paperilla saa meidät tuntemaan mielihyvää, pitämään piirrosta kauniina? Ja miksi nämä reaktiot vaihtelevat eri ihmisten välillä?
Elämän eläminen täysillä edellyttää sitä, että antaa aisteilleen vapauden elää juuri niin, kuin ne luonnostaan tekevät. Jos minua esimerkiksi kiihottaa jokin tietty asia, en yritä työntää sitä pois mielestäni, tai paheksu toisen ihmisen reaktiota johonkin asiaan. Haluan ottaa kaiken ilon irti aisteistani. Rajoituksia, kieltoja ja turhanpäiväisiä sääntöjä on maailmassa aivan tarpeeksi, jopa liikaa. En halua ylläpitää yhtään turhaa rajoitusta, koski se sitten minua tai muita ihmisiä. Turhalla tarkoitan sellaista, mikä ei vahingoita tai tarkoituksellisesti loukkaa ketään. Maailmassa ei ole ikinä liikaa iloa ja nautintoa, joten kaikesta positiivisesta on pidettävä kiinni ja sitä on edistettävä. Rajoituksia ei voi laatia sillä perusteella, että joku jossain saattaa pahoittaa mielensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti