Olen kohdannut monta kollegaa, joilla on erittäin puutteelliset vuorovaikutustaidot. Se, että osaa kirjoittaa hyviä esseitä ja tenttivastauksia ei kerro vielä mitään siitä, miten opiskelija osaa käyttäytyä vuorovaikutustilanteissa, ihmissuhdetyössä. Asiakasta ei paljon lohduta lause, jota sosiaalityöntekijät hokevat opiskelijoille: työssä oppii. Totta kai oppii ja niin pitääkin, kukaan ei tule koskaan valmiiksi ja täydelliseksi, mutta koulutuksen pitäisi tuottaa vähintään perustaidot ja -tiedot.
Jos minä saisin päättää, sosiaalityön koulutukseen sisältyisi myös jokaisen henkilökohtainen terapiaprosessi niin kuin terapeuttien koulutuksiin. Jokainen sosiaalityöntekijä on erilainen eikä asiakas saa valita työntekijäänsä. Meistä jokainen kantaa menneisyyttään mukanaan ja omat pelot, kokemukset, käsitykset ja tunteet todellakin vaikuttavat siihen, miten sosiaalityöntekijä käyttäytyy, kirjoittaa, harkitsee ja päättää. Työntekijän on varmasti vaikeaa kohdata jotakin sellaista, mitä hän ei ole omassa elämässään vielä käsitellyt ja hyväksynyt.
Kaikkeen koulutukseen pitäisi mielestäni sisältyä työelämän pelisääntöihin tutustumista ja työelämän harjoittelemista. Ehdoton edellytys työelämässä pärjäämiselle on taito ja kyky pitää puolensa. Työelämästä ei selviä, jos työntekijä ei tunnista ja tiedosta jaksamisen rajojaan ja pidä niistä kiinni. Menestyminen työssä edellyttää myös sitä, että työntekijä tietää ja myöntää oman tietotaitonsa ja kykyjensä rajallisuuden. On vain ja ainoastaan tyhmää esittää osaavansa tai tietävänsä jotain, mitä ei osaa tai tiedä. Siitä jää aina kiinni. Kiinnijäämishetki ei ole kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti