Lääkitys ja syömishäiriö

Syön mielialalääkettä vieläkin. 20 mikrogrammaa Cipralexia päivittäin ja ahdistuskohtauksen tai paniikkikohtauksen yllättäessä yhden tai kaksi rauhoittavaa Xanoria. En uskalla lopettaa lääkitystä. Kokeilin kerran toissa syksynä, vai olikohan sitä edellisenä, jättää Cipralexin ja vaikka tein sen ohjeiden mukaisesti vähän kerrallaan, niin viikon ahdistuksen jälkeen totesin, etten pysty tai halua olla ilman. En halua tai pysty edelleenkään. Pelkkä ajatuskin lopettamisesta tuntuu epämiellyttävältä.

En pysty vieläkään syömään buffeteista, koska en pysty olemaan oksentamatta, jos syön itseni ähkyyn. Ja kuinka esimerkiksi hyvällä brunssilla voisi olla syömättä ähkyyn? Muistan, kun psykoterapiassa määrittelin, että olen täysin parantunut syömishäiriöstä sitten, kun pystyn syömään seisovasta pöydästä ahmimatta ja kokematta minkäänlaista ahdistusta. Mutta edelleen ihmettelen, kuinka kukaan pystyy siihen. Eihän ihmisen kuulu syödä niin paljon kerrallaan, ei sellainen ole hyväksi kellekään. Enkä nyt tarkoita, että siitä välttämättä lihoisi, jos päivän kokonaisenergiamäärä pysyy aisoissa, vaan sitä, että ruoansulatussysteemi ei sovellu sellaiseen. Eli olenko parantunut ja oliko määritelmäni vääränlainen?