Ikä

Täytän ensi vuonna 30 vuotta. Se on ennen kaikkea outoa ja hämmentävää, koska koen, että täytän pikemminkin 50. Tuntuu todella raskaalta ajatella, että elämää pitäisi jaksaa vielä mahdollisesti kaksi kertaa näin kauan. Sukuni on pitkäikäistä.

Kun täytin 20, tunsin itseni jo yli kolmikymppiseksi. Enkä nyt todellakaan tarkoita, että olisin jotenkin viisaampi tai parempi kuin ne, jotka kokevat itsensä sen ikäisiksi, kuin oikeasti ovat. Tämä on neutraali toteamus, en halua kuulostaa ylimieliseltä, koska en ole sitä.

Minulla on monenikäisiä ystäviä: kaikenikäisiä 21-vuotiaasta 63-vuotiaaseen. Ensimmäisen kerran ystävystyin yli 30-vuotiaan kanssa jo 15-vuotiaana. Ja kuten olen aiemmin tainnut jo kertoa, puolisoni on minua 17 vuotta vanhempi. En ole juuri koskaan kokenut seksuaalista tai romanttista vetoa omanikäisiini.

Viimeistään yläasteikäisenä koin, että sisälläni asuu keski-ikäinen mies. Se ei kyllä tunnu vanhenevan samaa tahtia reaaliajan kanssa: se on ollut viisikymppinen niin kauan, kuin muistan. Mitähän sille tapahtuu, jos ja kun täytän oikeasti 50? Ehkä sitten koen olevani sen ikäinen, kuin oikeasti olen. Tai sitten koenkin olevani 20-vuotias. Uskon, että elämä olisi paljon helpompaa, jos ei kokisi olevansa niin monta eri persoonaa.