Löytöretkeilyllä tarkoitan kaikkea uuden kokemista kodin ulkopuolella. Rakastan löytää uusia kahviloita, ravintoloita, putiikkeja, puistoja, museoita, teattereita yms. ja käydä itselleni vieraissa paikoissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Maistaa, nähdä ja kuulla.
Mutta raha. Puistoja ja joitain harvoja museoita lukuun ottamatta juuri mitään ei voi kokea ilman rahaa. Jos en seuraisi mediaa enkä kävisi koskaan keskustassa, niin ei kai mielitekojakaan heräisi kovin usein. Mutta kun löytöretkeilyn makuun on päässyt, niin elämä tuntuu aika tylsältä ilman sitä.
Äitiyslomalla ja hoitovapaallakaan en haluaisi jäädä pieneen elämänpiiriin, vaan jatkaa löytöretkeilyä lapsen kanssa. Lapsi ei sitä mielestäni kokonaan estä ja voi olla toisinaan läheisten hoidettavana. Äitiysloman ja hoitovapaan aiheuttama tulotason lasku kuitenkin stressaa minua jo etukäteen. Siihen vielä asuntolaina päälle, niin voi löytöretkeilyn hetkeksi unohtaa.
Se, että saan lapsen, on todellakin tärkeintä ja peittoaa kaikki muut halut ja haaveet. Halusin tässä vaan avoimesti kertoa, mitä kaikkea päässäni liikkuu. Ristiin rastiin. Varmaan en ole ainoa, joka tuotakin asiaa miettii ja murehtii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti