Nauru ja nauruttomuus

Tahtoisin nauraa enemmän. Nauran kunnolla tosi harvoin, ehkä kerran kuussa. Kunnolla nauramista minulle on se, kun silmäni kostuvat ja vatsalihaksissa tuntuu lämmin rutistus. Viimeksi nauroin sillä tavalla, kun katsoin puolisoni kanssa Ihmebantu-sarjaa, sketsiä miehestä, joka huusi ja lauloi vainajille hautoihin omaisten viestejä. Kunnolla nauraessa tunnen suunnatonta mielihyvää ja vapautta. Lapsena ja teininä nauroin kunnolla lähes päivittäin. Sitten kaikki muuttui vakavaksi ja vaikeaksi.