Koen joka kerta valtavan hyvää oloa, kun ilahdutan toista olemalla kohtelias. Teen yksinkertaisesti, niin kuin toivoisin itselleni tehtävän. Enkä koskaan valehtele, keksi kehumista vain kehuakseni. Ensin havaitsen jotain hienoa, sitten vaan sanon sen ääneen.
Ainoa syy, jonka voin kuvitella, on se, että kehumalla voi ilmiantaa oman huonoutensa tai puutteensa, altistua vertailun kohteeksi. Ajattelin minäkin niin teini-iässä. Jos kehun sinun olevan kaunis, sinä katsot minua ja toteat mielessäsi, ettet voi sanoa samaa minusta. Saati että joku muukin on paikalla ja joudun kokonaisen joukon äänettömän arvostelun kohteeksi.
Nykyään ajattelen, että olemalla kohtelias saan vastaan kohteliaisuutta itsekin. Kehujen ja kohteliaisuuksien suhteen hyvän kierto on todellakin totta, kuulostakoon kuinka kornilta vaan. Haluan olla mukava ja haluan hyvää mieltä, itselleni ja muille.
Ajattelen, että kehumisessa ja kohteliaisuuksissa pihtaaminen kuuluu suomalaiseen perinteeseen ja luonteeseen. Monille ulkomaalaisille se tuntuu olevan helpompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti