Parisuhde

Uskon tietäväni, mitkä ovat onnellisen parisuhteen edellytykset. Realistiset edellytykset. Yli 10 vuotta naimisissa ollut serkkuni kertoi, että heidän parisuhteensa onnistumisen kannalta olennaisinta on olleet kaksi asiaa: joustavuus ja molemminpuolinen kunnioittaminen. Eräs ystäväni puolestaan totesi, että hänen toistaiseksi noin 15 vuotta kestäneen parisuhteensa onnellisuus on paljolti seurausta siitä, että hänellä ja hänen puolisollaan on aina ollut sekä omia että yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Näihin lisäisin vielä oman havaintoni yleisesti onnellisen elämän edellytyksistä: on osattava nauraa itselle. Jos ihminen ottaa itsensä liian vakavasti, suhtautuu yleensä toisiin samanlailla ja ikään kuin tukehduttaa ihmiset ympärillään. Itselle nauraminen ei puolestaan onnistu, jos  ihmisellä on kovin huono itsetunto. Huono itsetunto kertoo siitä, ettei ihminen rakasta itseään tarpeeksi. Toista ei voi rakastaa terveellä tavalla rakastamatta ensin itseään - ei liian paljon eikä liian vähän.

Olen monta kertaa reilun kahden vuoden parisuhteeni aikana miettinyt, mikä jossain hankalassa tilanteessa mättää tai millä siitä päästäisiin yli. Kutakuinkin joka kerta olen päätynyt serkkuni antamaan neuvoon. Jos kunnioitan toista ja joustan ja jos puolisoni tekee samoin, suunnilleen kaikesta selvitään. Mutta kaikki mainitsemani onnellisen parisuhteen edellytykset koskevat molempia osapuolia tasavertaisesti. Parisuhde ei toimi, jos minä joustan aina enemmän, jos puolisoni kunnioittaa minun heikkouksiani ja outouksiani mutta minä en hänen, jos minulla on omia juttuja mutta puolisollani ei tai jos puolisollani on hyvä itsetunto ja hän osaa nauraa itselleen mutta minä en. Tietenkin on tilanteita ja kausia, jolloin toinen on enemmän jotain ja toinen vähemmän, mutta pidemmän päälle kokonaisuuden pitäisi olla tasavertainen. 

Itse asiassa niissä parisuhteissa, jotka ovat minun silmiini näyttäneet ainakin ulospäin onnellisilta, puolisoilla on ollut tapana vitsailla myös toistensa kustannuksella, hyväntahtoisesti. Ne pariskunnat ovat olleet jo iäkkäitä, yli 40 vuoden liittoja, joten uskon sen ominaisuuden yleensä syntyvän vasta ajan kanssa. Niillä pariskunnilla on myös ollut elämä lasten muutettua omilleen, uusi kahdenkeskinen elämä.

Ainakin toistaiseksi ajattelen, että ainoa syy eroon omassa parisuhteessani voisi olla se, jos minusta tuntuisi, ettemme ole pariskunta vaan vain kavereita tai vain vanhempia. Jos meitä yhdistäisi vain yhteinen asunto ja yhteiset lapset ja ehkä jotkin yhteiset mielenkiinnon kohteet. Sen välttämiseksi tarvitaan yhteisiä haaveita ja suunnitelmia, läheisyyttä, kosketusta, romantiikkaa, intohimoa ja rakkautta. Molempien aloitteesta.