Ammattirooli

Kävin katsomassa kaverini kanssa Anna Paavilaisen Play rape -monologin. Oli huippuhyvä. Se avasi oven moneen tabuaiheeseen, paljon laajemmin kuin vain teatterimaailmassa tai seksuaaliseen väkivaltaan liittyen.

Niin kuin näyttelijöiden maailmassa sanotaan, työpäivän päätteeksi ei saa jäädä rooli päälle. Näytelmässä koetut raskaat ja ahdistavat tunteet pitää osata jättää teatterin lavalle. Tämä oletus pätee mielestäni mihin vaan muuhunkin työhön, erityisen hyvin sosiaali- ja terveysalalle. Yhteiskunnassa vallitsee täysin järjetön vaatimus ja oletus, että ammatillinen minä on täysin irrallinen ns. oikeasta minästä, siitä joka tuntee ja aistii koko kehollaan ja imee vaikutteita itseensä. Jos niin olisi, olisimme robotteja. Sitä, että jää rooli päälle eli että työasiat pyörivät mielessä ja painavat sydämessä vapaa-ajalla, pidetään osaamattomuutena ja epäammatillisena. Sehän on vain inhimillistä!

Eräs kollegani, joka on vaihtamassa työpaikkaa, kertoi, kuinka hänen olonsa on keventynyt päivä päivältä työsuhteen pian päättyessä. Hän ei ollut työtä tehdessään tajunnutkaan, kuinka raskasta se on ollut. Hän kuvaili käsittäneensä, että on käynyt asiakkaiden kautta muutamassa vuodessa läpi mm. useita avioeroja, kuolemia ja pahoinpitelyjä ja ottaneensa vastaan lukuisia uhkauksia. Ihmiselämän karut puolet sarjatulena. Toki hän ja me kaikki olemme itse alamme ja työpaikkamme valinneet, mutta jos työn todellisuuden saisi kokea jo opiskeluaikana, niin eihän tälle alalle kukaan täysjärkinen haluaisi. Kun työn imuun sitten solahtaa ja asiakkaisiin ja työyhteisöön syntyy vastuuta sisältäviä vuorovaikutussuhteita, lähteminen onkin vaikeaa.

Eräs toinen kollegani kuuluu siihen sosiaalityöntekijöiden vähemmistöön, jonka ihon alle työ ei pääse. Havaintojeni mukaan heitä lienee vain muutama prosentti, korkeintaan 10 koko ammattikunnasta. Hän ei koe ylikuormitusta, turhautumista tai ahdistusta eikä valtavan työmäärän aiheuttamaa kaaosta. Hän itse kertoi. Ihmettelin asiaa monta päivää ja koin valtavaa huonommuutta suhteessa häneen. Jos kaikki sosiaalityöntekijät olisivat hänen kaltaisiaan, niin ilmapiiri alalla olisi aivan toisenlainen. Puhuin asiasta esimieheni kanssa ja hän totesi, että ihmiset ovat temperamentiltaan ja luonteeltaan erilaisia ja kyseisellä kollegallani on toki myös pitkä kokemus työelämästä. Kokemus sinänsä ei mielestäni selitä asiaa, koska monet kymmeniä vuosia samaa työtä tehneet kokevat asiat saman tapaan kuin minä. Esimieheni totesi myös, että kyseinen kollegani tekee työnsä aina minimivaatimuksen mukaan eikä pyri samaan tapaan täydellisyyteen, laaja-alaisuuteen ja yksityiskohtaisuuteen kuin minä. Kerta toisensa jälkeen hämmästyn elämässä sitä, kuinka erilaisia ihmiset voivat olla. Esimieheni vakuutti, etten ole yhtään huonompi kuin tuo kollegani, olemme vain erilaisia. Hän sanoi uskovansa minuun ja toivoi, että minäkin uskoisin itseeni yhtä lailla. Harmittaa tosi paljon, että esimieheni vaihtuu.

Lempinäyttelijänsuoritukset

▪ Jake Gyllenhaal: Brokeback Mountain
▪ Heath Ledger: Brokeback Mountain
▪ Sean Penn: Milk, Menneisyyden ote
▪ Leonardo DiCaprio: Catch Me If You Can, Titanic, Revolutionary Road, The Beach, Great Gatsby, The Wolf of Wall Street, The Revenant
▪ Jamie Foxx: Ray
▪ Michael Fassbender: Shame
▪ Tommi Korpela: Putoavia enkeleitä, Kotirauha
▪ Noomi Rapace: Millenium-trilogia, Sovinto
▪ Ville Virtanen: Sovinto
▪ Don Cheadle: Hotel Rwanda, Reign Over Me
▪ Timo Tuominen: Klikkaa mua -sarja, Homo! -näytelmä
▪ Krista Kosonen: Uutishuone-sarja, Toisen kanssa -sarja, Kingi -sarja, Kätilö
▪ Anna-Maija ”Annu” Valonen: Kätevä emäntä-sarja, Alavilla mailla hallan vaara
▪ Audrey Tautou: Amelié, Hors de Pris
▪ Jani Volanen: Helppo elämä-sarja, Pasila-sarja, Tulipunainen hevonen -näytelmä
▪ Meryl Streep: The Hours, The Iron Lady, Minun Afrikkani
▪ Julianne Moore: The Hours, The Kids Are Alright, What Maisie Knew
▪ Ed Harris: The Hours
▪ Laura Birn: Lupaus, Vuosaari, Puhdistus
▪ Annette Bening: American Beauty, The Kids Are Alright
▪ Tommi Liski: Kallio-sarja, Kimmo-sarja
▪ Kari Hietalahti: Rööperi, Pasila-sarja, Ihmisten puolue-sarja, Roba-sarja, Kimmo
▪ Marion Cotillard: Pariisin varpunen - Edith Piaf, Pieniä valkoisia valheita, Luihin ja ytimiin, Midnight in Paris
▪ Brad Pitt: Fight Club, Benjamin Buttonin uskomaton elämä, Babel, Seitsemän vuotta Tiibetissä; Burn After Reading, The Assassination Of Jesse James By The Coward Robert Ford, Unglorious Basterds
▪ Christoph Waltz: Unglorious Basterds, Water For Elephants, Carnage, 007 Spectre
▪ John Hawkes: The Sessions
▪ James Nesbitt: Cold Feet, Occupation
▪ Adam Pålsson: Torka aldrig tårar utan handskar
▪ Eero Aho: Käsky, 8-pallo
▪ Mikko Leppilampi: Helmiä ja sikoja, Paha maa, Härmä, Kimmo, 8-pallo
▪ Max Ovaska: Alamaailma-trilogia: Vanki, 8-pallo
▪ Mads Mikkelsen: James Bond: Casino Royale, Jahti
▪ Niko Saarela: Mustat lesket -sarja, Vadelmavenepakolainen-näytelmä, Norway today -näytelmä, Täällä Pohjantähden alla, Karkkipäivä-näytelmä
▪ Juho Milonoff: Pasila, Uutishuone, Vadelmavenepakolainen-näytelmä, Koukussa -sarja
▪ Armi Toivanen: Putous –sarja, 21 tapaa pilata avioliitto, Kingi-sarja, Hinnalla millä hyvänsä –sarja
▪ Matthew McConaghey: Interstellar, Dallas Buyers Club, The Wolf Of Wall Street, True Detective -sarja
▪ Kari Ketonen: Kimmo-sarja, Napapiirin sankarit, Putous-sarja
▪ Carey Mulligan: Suffragette, Shame, The Great Gatsby