Hyvä olo

Se oli kertakaikkisen ihmeellinen tunne. Kahden kuukauden sietämättömät vatsakipuni helpottivat keskiviikkona 31.5. jostain tuntemattomasta syystä. Elämäni pisimmän tauon jälkeen pystyin taas harrastamaan hikiliikuntaa. Ostin saman tien jäsenyyden kuntokeskukseen (olin ehtinyt irtisanoa edellisen) ja kävin jumpassa/salilla viitenä päivänä peräkkäin. Se ihmeellinen tunne oli elämänilo. Tuntui oudolta ja ihanalta ajatella, että elämä onkin ihan kivaa, ja huomata, ettei mieleen ja kehoon koko ajan satu. 

Viikon se kesti, kuherruskuukausi hyvän olon kanssa. Sitten se laimeni eikä ole palannut. Vatsavaivojen määrä ja siedettävyys ovat vaihdelleet, mutta ne kevään kivut ovat pysyneet poissa tai ainakin kestäneet vain päivän-pari kerrallaan. Joinakin päivinä suolistoni ei ole ollut heti aamulla herätessä kipeä. Se, että olen pystynyt harrastamaan liikuntaa, on parantanut sekä psyykkistä että fyysistä vointiani. Kaiken kaikkiaan voin siis paremmin kuin maalis-toukokuussa, mutta hyväksi en vointiani edelleenkään kuvailisi.

En tosiaan tiedä, miksi se tapahtui juuri 31.5., mutta keksin ainakin neljä asiaa, jotka saattoivat vaikuttaa. Helmikuussa puolitin mielialalääkitykseni annostuksen raskaaksitulosuunnitelman takia, maaliskuussa aloitin uudessa työssä, huhtikuussa lopetin ehkäisylääkityksen ja maaliskuusta toukokuuhun söin mitä vaan eli helmi-maaliskuun vaihteessa lopetin FODMAP-ruokavalion. Ehkä jokin näistä tai kaikki vaikuttivat. Se on erittäin paska juttu, ettei minulla ole enää toimivaa rauhoittavaa lääkitystä. Raskaaksitulosuunnitelman takia en voi käyttää Xanoria, ja sallittu Oxamin ei ohjeenmukaisella annostuksella vaikuta lainkaan. 

Palasin FODMAP-ruokavalioon kesäkuun alussa, enkä uskalla enää luopua siitä. Voi olla, että sillä on pitkälti vain lumevaikutusta, koska en ole huomannut saavani erityisiä oireita, jos syön vähän jotakin ruokavaliossa kiellettyä ruoka-ainetta - mutta ihan sama. Tarvitsen kokemuksen siitä, että minulla on jokin hoito tähän sairauteen, oli se sitten lumetta tai ei.

Onni

Olen kokenut onnellisuuden tunteen vain silloin, kun olen elänyt hetkessä, ollut läsnä sataprosenttisesti ja suolistosairauteni suhteen lähes oireeton tai kyennyt hetkellisesti irtautumaan fyysisesti epämukavasta olotilasta. Sellaisia hetkiä on harvoin ja ne kestävät yleensä vain muutaman minuutin. Olen kokenut onnea...

...hieroessani puolisoni selkää
...seksin aikana
...maatessani puolisoni kainalossa tai sylissä
...kuunnellessani hyvää musiikkia
...hyvän tuoksun leijaillessa nenääni
...keskittyessäni liikuntasuoritukseen
...onnistuneen liikuntasuorituksen jälkeen
...onnistuneen asiakastapaamisen jälkeen
...syödessäni jotain tosi hyvää (makuorgasmi)
...auringon paistaessa ja lämmittäessä kasvojani
...kasvohoidossa
...hieronnassa
...katsoessani hyvää elokuvaa tai ohjelmaa
...nousuhumalassa
...uppoutuneena mielenkiintoiseen keskusteluun läheisen kanssa
...lukiessani mukaansatempaavaa kirjaa
...kirjoittaessani
...halauksessa
...nauraessani vatsanpohjasta asti (erittäin harvinaista)
...eläinten seurassa (lähinnä kissat ja koirat)
...vauvaa hoitaessa

Ei siis aina noissa tilanteissa, vaan harvoin. Joka päivä olen tietysti onnellinen nukkuessani. Uni, tiedoton tila, on mielestäni elämän paras olomuoto. En ymmärrä sitä, kun jotkut harmittelevat, kuinka suuri osa elämästä kuluu nukkumiseen. Uni on helpotus, kun 90% hereilläoloajasta on tuskaa ja kärsimystä.

Elämänilo vs elämänkielto

En jumalauta halua elää elämääni käsijarru päällä. Se edellyttää sitä, etten pelkää ja analysoi liikaa. Heittäytymistä ja rohkeutta, epätäydellisyyden hyväksymistä. Kaikki ei ihan oikeasti ole niin vakavaa. Vakavia ja rankkoja asioita riittää kyllä maailman loppuun asti, joten murehtiminen kannattaa säästää niihin. Murehtimista ei kannata tuhlata yhdentekeviin asioihin.

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, kuinka ihminen elää aistiensa kautta, aistiensa varassa. Yksi mielestäni hyvä esimerkki siitä on seksuaalinen kiihottuminen ja kauneuden määritteleminen. Miten voidaan selittää se, että jokin tietty kohta ja muoto ihmiskehossa herättää toisen seksuaalisesti? Sehän on lihaa, luuta ja rasvaa. Ihminen on eläin. Erittäin monimutkainen ja kiinnostava eläin. Miksi tietynlainen viiva paperilla saa meidät tuntemaan mielihyvää, pitämään piirrosta kauniina? Ja miksi nämä reaktiot vaihtelevat eri ihmisten välillä?

Elämän eläminen täysillä edellyttää sitä, että antaa aisteilleen vapauden elää juuri niin, kuin ne luonnostaan tekevät. Jos minua esimerkiksi kiihottaa jokin tietty asia, en yritä työntää sitä pois mielestäni, tai paheksu toisen ihmisen reaktiota johonkin asiaan. Haluan ottaa kaiken ilon irti aisteistani. Rajoituksia, kieltoja ja turhanpäiväisiä sääntöjä on maailmassa aivan tarpeeksi, jopa liikaa. En halua ylläpitää yhtään turhaa rajoitusta, koski se sitten minua tai muita ihmisiä. Turhalla tarkoitan sellaista, mikä ei vahingoita tai tarkoituksellisesti loukkaa ketään. Maailmassa ei ole ikinä liikaa iloa ja nautintoa, joten kaikesta positiivisesta on pidettävä kiinni ja sitä on edistettävä. Rajoituksia ei voi laatia sillä perusteella, että joku jossain saattaa pahoittaa mielensä.